Tuhat maailmaa

your_friendKävin viikonloppuna Ropeconissa, jossa roolipeliprojektini lisäksi vierailin kirjoittajamiitissä, jota kirjailija Antti Eronen on pitänyt jo muutaman vuoden ajan. Koska tapahtuman teemana oli kaaos ja järjestys, ulottui teema tietysti kirjoittajien pariin.

Omassa keskustelupiirissäni oli aika yllätys, että suurin osa kirjoitti englanniksi. Eipä siinä, kieli kuin kieli, minullakin on omat syyni kirjoittaa suomeksi. Ihmiset myös jaettiin janalle sen suhteen, kuinka järjestelmällisiä tai kaoottisia he ovat kirjoittamaan… ja alkoi tuntua, että olisi ehkä pitänyt mennä niin kauan kaaoksen puolelle, että päässä pimenee.

Kirjoittamisessa inspiroi eniten, kun rakkaus, kaaos ja surrealismi ovat yhdessä. Todellisuus on tosi asiassa noita kolmea, niihin käsiksi pääsemisen estää jonkinlainen järjestys. Tämä vuosi on tähän mennessä kertonut paljon rakkaudesta, niin muihin kuin itseenikin. Jos silmät ovat sielun peili, niin rakkaus, kun sille antautuu, kertoo täsmälleen, missä sielusi tällä hetkellä oikein seilaa kaikkeuden virrassa. Ja mitä paremmin siellä seilaa omana itsenään, sen viisaammin kohtelee itseään ja muita.

Kaaos toimii parhaiten, kun se kosiskelee hulluutta. Tässä on oltava hienovarainen, sopivan kohtelias tai menettää tyystin otteensa, eikä välttämättä enää palaa. Kun vain uskaltaa kulkea kaaoksen halki, eikä lähde sivupoluille, saa nähdä, kokea ja kuulla. Kirjoittaa, kun kulkee, ammentaa lähteistä.

Surrealismi on kieli. Keino puhua näkyjen kanssa, joita tavoittelee. Tuoda tuhat maailmaa lähemmäksi ja luoda sitten siltoja kaiken välille. Ja kun kirjoittaa, on puolet ihmisille ja puolet jumalille. Joka hetkessä on tuhat maailmaa.

Mistä siis löytäisin kirjoittajamiitin, joka todella ymmärtää?