Valmis

Romaani on valmis. Ei enää muutoksia, ei myöhäisillan korjailuja, ei uudelleen kirjoittamisia. Valmis. Tehdessäni viimeisiä hiomisia olin läsnä kirjan maailmassa vielä viimeistä kertaa, ja se kosketti syvästi. Valmis, valmis, valmis. Tulen kantamaan kokemusta koko elämäni, ellen sitten dementoidu ja ala karkailla omaisten jatkuvaksi suureksi harmiksi.

Juhlinko? Nostelinko viinilaseja? Poltinko joukon arvorakennuksia? En, mutta kävin sentään viikonloppuna Norjassa kiittämässä erästä inspiraation lähdettä henkilökohtaisesti. Osuvaa, että romaani valmistui juuri päivää ennen matkaa.

Mitä sitten seuraavaksi? Kyhään saatekirjeen kustantamoja ajatellen ja odottelen muutaman erinäisen kuukauden vastauksia. En aio seistä tumput suorina sitä aikaa, vaan minulla on jo uusia idea mielessä, jonka eteen olen tehnyt hiljaista tutkimustyötä. Uusi vuosi näyttää kaikin puolin myrskyisältä, mutta mikäs sitä on hytin ikkunasta katsellessa. Varsinkin kun kaikki pysyy paikallaan.

Sanoja: 91737/91737

Melkoista rummutusta, väsyneitä iltoja ja taiteellisten vapauksien kanssa tasapainottelua. Niistä on pienet korjaushetket tehty.

Nyt(!) kun ylimääräiset täytesanatkin on kerätty ja poltettu roviolla, voisin väittää romaanin olevan valmis. Kaksi viimeistä palautteenantajaa kiinnitti kuitenkin huomiota pariin kohtaan, joita olisi hyvä vielä laajentaa, ja olen samaa mieltä käytyäni tekstin niin tarkasti läpi. Täytyy siis palata myöhäisiin iltoihin ja uniin, jotka tulevat todeksi. Kirjoittaa ja kadota hetkeksi vielä kerran ennen loppua.

Ja mitä unien seuraamiseen tulee, matkustan ensi viikolla Norjaan niiden perässä. Jotkut asiat on vain pakko tehdä, hullua tai ei.