Alkuvalmistelut

Aloitetaan polttamalla yhtä sun toista.

Ennakko-odotukset palavat ensimmäisenä. Ne ovat monimuotoisia ja palavat eri väreissä ja eri tavoilla, mutta niiden uhrausta katselee ja kuuntelee oikein mielellään. Kun pitää keskittyä olennaiseen, ennakko-odotukset ohjaisivat liikaa sitä, mitä oikeasti tarinan maailmassa tapahtuu. Se ei käy. Tarina kertoo itse itsensä.

Pöytätavat palavat toisena. Tämä on välttämättömyys, vaikka ketjureaktion vakavuutta ei voikaan ennustaa. Pitää lakata miellyttämästä vierustoveria. Ihan totta. Otan nyt lusikan kouraani kuin kirveen ja syön sillä salaattia. Taisin juuri kaataa pyytämäsi juoman housuillesi. Järkyty, ole hyvä. Lautasliinoja ei muuten ole. Ne paloivat juuri.

Kolmantena pitää polttaa muutama silta. Sellaiset etenkin, jotka näyttävät tylsiltä, eivätkä tarjoaa mitään olennaista. Meidän ei suinkaan tarvitse aina olla oman historiamme orjia. Mielessämme luomme omat kahleemme, ja menetelmien niiden katkaisuun luulisi myös löytyvän, kun vain jaksaa penkoa tai löytää sytykkeet. Lopulta ei tarvitse muuta kuin kääntyä ja lähteä kävelemään taakseen katsomatta.

Lähtökohdat kirjoittamiseen olivat siis mitä suotuisimmat, kun pyromaani oli ensin saanut osansa. Tarinan kuvat vyöryivät mieleeni pitkänä jatkumona, mutta ensin oli keskityttävä alkuun, jota ryhdyin kirjoittamaan sen enempää pohtimatta. Liika pohtiminen näivettää inspiraation. Pitää vain tarttua siihen, mikä tuntuu heti luontevalta ja vähät välittää tietyn lauseen hiomisesta huippuunsa. Edetään tarinan ehdoilla, niin kauan, että se on valmis. Hiomiseen riittää nimittäin aikaa tuhottomasti myöhemminkin.