Lisää hyvää luettavaa

Toisen romaanin käsikirjoitus on nyt valmis. Se on viilattu ja pähkäilty kokonaisuus, jonka tänään paketoin kukkanauhoin ja pudotin sitten sähköisenä kustantamorumban syövereihin, josta se pullahtaa ulos viimeistään joskus elokuussa 2014. Listaan mahtui 10 kustantamoa, joista kolme vielä tahtoisi printtiversion, jahka jostain löydän rauhallisesti toimivan printterin.

Toinen romaani on 100 sivua lyhyempi kuin ensimmäinen, mutta työprosessi oli paljon kummallisempi ja poukkoileva. Ensimmäinen raakaversio valmistui helmikuussa 2012, mutta pidin sen jälkeen kuukausitolkulla taukoa, koska olin käsikirjoituksen kanssa ihan jumissa. Sitten käytyäni sattumalta erään tärkeän keskustelun lyyti alkoi kirjoittaa vimmatusti ja viime keväänä koelukijat saivat viimein luettavaa.

Uusin eroaa esikoisesta aika lailla ja on sovinnaisempi myös kaupallista kenttää ajatellen. Pseudohistoriallinen ja mysteerinen vedenpaisumuskertomukseni 1900-luvun alusta koettelee lukijoita turvallisesti monella eri tasolla.

Tässä vaiheessa kiitän koelukijoita heidän työpanoksestaan jälleen kerran. Kiitos viilloista, oivalluksista, ahdisteluista ja kehuista. Ilman teitä en aina näe metsää puilta ja uskallatte toisinaan kaataa puun päällenikin. Kiitos ja ihmetellään, mitä tapahtuu.

Viimeinen hylkäys

Esikoisromaani sai viimein lopullisen päätöksen pitkään kestäneessä kustannusrumbassa, jossa palautetta tuli niukasti, mutta enimmäkseen positiivista. Viimeisin vastaus sai minut hymyilemään – ehkä pikemminkin virnistämään.

Syynä ei ollut, että käsikirjoitus olisi ollut varsinaisesti huono. Se oli persoonallinen, kieliopillisesti ja rakenteellisesti hyvä, ja siinä kuvailtiin asioita erittäin elävästi. Ongelma kuitenkin on, että kuvailtavat asiat olivat niin vastenmielisiä.

Koelukijat eivät kuitenkaan tuntuneet valittavan vastenmielisyydestä tai inhorealismista. Joko minulla on hyvin paksunahkaisia lukijoita tai sitten he ovat ihanan outoja.

On otettava huomioon paitsi käsikirjoituksen taso myös sen kaupallinen potentiaali. Käsikirjoituksen kohdalla emme pystyneet keksimään kohderyhmää, joka tällaista haluaisi lukea.

Parasta. Kuka kirjoittaa kirjan, jota ei voi markkinoida kenellekään? Ei kauhean huono saavutus. Esikuvani olisivat haltioissaan.

Kirjoittamisessa minua kiehtovat epäsovinnaisuudet ja riitasoinnut. Kulttuuripiirimme omaa niin monta pysähtynyttä ja harmaata kerrosta, että niiden ravisteleminen on hauskaa puuhaa. Toisinaan se on yötuulen sanojen kuuntelua, toisinaan huora joka virtsaa kasvoillesi aamuherätyksen. Molemmat puolet ovat yhtä tärkeitä ja olennaisia kokonaisuuden kannalta. Molempia on ilo rakastaa.

Esikoinen pääsee seuraavaksi omakustannusputkeen. Siinä vierähtää varmaan tovi, kunnes kirja saadaan painosta ulos. Herkkiä on nyt varoitettu. Herneet saa hankkia itse.

Kummallinen käänne

Kirjoittaminen on vienyt hyvin aikaa, mutta tällä välin olen saanut toisen romaanin 5. version valmiiksi. Koelukijoille se lähtee tänään, ja jään innolla odottamaan heidän palautettaan. Olen paahtanut viikkotolkulla, joten lienee parasta tutustua vaihteeksi arkielämään jollain tapaa – vaikkapa vierailemalla flipperiluolassa.

Liityin myös osuuskuntaan nimeltä Osuuskumma. Nimensä mukaisesti Osuuskumma keskittyy kummallisen kirjallisuuden julkaisemiseen, johon lukeutuvat ainakin fantasia, sci-fi ja spefi eli spekulatiivinen fiktio. Kustantamon kautta olisi tarkoitus julkaista omia kirjoituksia ja perehtyä kustannusmaailmaan noin yleensä.

Esikoisromaania odottaville tiedoksi, että odottelen vielä vastausta kolmelta taholta. Tuomio annetaan viimeistään kesäkuussa.