Kahden sekunnin pettymys

Sain pitkästä aikaa kustantajalta vastauksen esikoiseen liittyen ja odottelen nyt kaikessa rauhassa kahdeksaa muuta vastausta kirjoittamisen ja muiden töiden lomassa. Otsikosta voi päätellä, ettei teos mahtunut kustannusohjelmaan, mutta kun vastauksessa kehuttiin, että teksti oli omaperäistä genressä, joka helposti tukehtuu tusinapullaan, olin varsin tyytyväinen. Koska ylipäätään sain henkilökohtaista palautetta, ja koska kustantamon syyt hylkäämiselle olivat sellaiset, joita osasin odottaakin, jaksoin olla loppujen lopuksi pettynyt noin kaksi sekuntia.

Rentoon asennoitumiseen on syynsä. Kun kirjoitin, pidin erityisen tärkeänä sitä, etten kirjoita kenenkään mieliksi vain kustantajia tai lukijoita kosiskellakseni. Siksi asennoiduin jo varhain siihen, että omakustanne tulee lopulta eteen, koska haluan kirjan hyllyyn napottamaan. Mitä nopeammin saan kustantamoilta vastauksen, sitä nopeammin pääsen aloittamaan omakustanneprosessin. Se maksaa, mutta en aio pysähtyä vatvomaan yhtä teosta vuosikausiksi – minulla on muutakin tekemistä.

Hyvä kirjoittaja

Sain ensimmäisen vastauksen kustantamosta. Vastaus oli osoitettu kirjoittajalle ja toteamus oli, ettei kirja sovellu kustannusohjelmaan. Ei muita perusteluja. Täytyy olla tyytyväinen nopeasta vastauksesta.

Romaanini ei ole aivan tavallinen, joten aloin pohtia kirjailijana olemista sekä kustannusviidakkoa yleisesti luettuani mm. Marken blogia. Itselläni omakustanne on käynyt mielessä luontevana vaihtoehtona, mikäli kustantajat eivät innostu. Ainakin kirja on taiteellisessa mielessä eheimmillään (riippuen siitä, miten kukin haluaa taiteellisuuden käsittää) omakustanteena. Kustantamojen tehtävänä on nimensä mukaan kustantaa, mutta myös markkinoida sekä esittää korjauksia, jotta kirja olisi helpommin lähestyttävissä, helpommin myytävissä jne.

Ajatus yksityisestä yrityksestä päättämässä teoksen kirjallisesta laadukkuudesta on tavallaan hieman hassu, vaikka ihmiset haluavatkin sellaisen vallan kustantamoille antaa. Toki kustantamoissa on töissä ammatti-ihmisiä, mutta täytyy muistaa, että he ovat kouluttautuneet opinahjossa, jolla on tietty perinne siitä, mikä on hyvää kirjallisuutta ja mikä ei.

Omakustanne ei mielestäni häviä lainkaan kustantamojen kautta ilmestyneille kirjoille. Jokaisen kirjallinen maku on erilainen ja taiteellinen maailma erilainen. Kysymys on vain siitä, kenen taiteellisille ennakkoluuloille haluaa asettua alttiiksi.

Nykymaailma korostaa myös joka asiassa koulutusta: et voi olla X, jos et ole lukenut tutkintoa Y. Kirjailijan ammatti on viimeisiä saarekkeita, jotka eivät vaadi tutkintoa, vaan elämänkokemusta. Jos opinahjo määrittää yleensä ammattipätevyyden, niin mikä määrittää kirjailijan pätevyyden? Yksityinen yritys (kustantamo)? Pidän itseäni kirjailijana jo sen perusteella, että olen kirjoittanut romaanin valmiiksi. Aivan sama julkaistaanko sitä muodossa tai toisessa. Me itse rakennamme häkit ympärillemme tai annamme muiden tehdä sen puolestamme. Kustantamon vastauksessa minua puhuteltiin kirjoittajaksi, ja jäin miettimään, halutaanko nimityksellä luoda jotain pesäeroa oikeiden kirjailijoiden ja muiden kynäilijöiden välille. Monet kirjablogaajatkin näyttävät kokevan, etteivät ole kirjailijoita, ennen kuin ovat saaneet teoksensa julkaistua.

Oma kirjani kiertää pikkukustantamoja. Miksi? Mietin asiaa itsekin tarkemmin vasta lähetettyäni käsikirjoituksen. Ehkä koen suuret kustantajat kasvottomina suuryrityksinä, jotka eivät ymmärtäisi oman käsikirjoitukseni päälle. Pienkustantamoihin yhdistän tavallaan tietynlaisen positiivisen hulluuden, olkoonkin tämä mielikuva sitten kukkaraameihin puettuna. Kenties tuntemus on peräisin siitä, että pienkustantamot ovat tarjonneet minulle lukuelämyksiä, joita isot eivät ole kyenneet tarjoamaan.

On hyvä myös muistaa, että asumme pienellä alalla planeettaa, jossa on omat kielikulttuuriset rajoituksensa. Vasta romaanin valmistumisen jälkeen mietin, kuinka paljon hyviä kirjoja jää kokonaan pimentoon vain sen takia, että ne eivät sovi suurimman osan kirjalliseen makuun – markkinoille toisin sanoen. Siksi olisi mukavaa, että omakustanteet pääsisivät enemmän pinnalle, vaikka lukijahan sen valinnan tekee. Vai tekeekö? Markkinointi nostaa tietyt teokset esille ja vanavedessä tulevat kirjastot. Olemmeko todellisuudessa vapaita valitsemaan vai annetaanko vaihtoehdot meille valmiiksi pureskeltuina?