Sanoja: 35870/92577

Miten vahvasti pelkkä viimeistely saakaan vietyä mukanaan? Ensin tulee aloitettua pienissä erissä, ja lopulta illat tuntuvat merkityksettömiltä, ellei niihin kuulu aikaa käsikirjoituksen kanssa.

Hupailun uusimmat tulokset:

”Ei valheita. Rakkaus ei valehtele. Te luulette tietävänne siitä jotain, mutta olette väärässä”, vastasin, ja johtajan silmä tuijotti minua herkeämättä.

Sisarusten sivaltavat äänenpainot olivat saaneet oloni entistä huonovointisemmaksi.

Vielä ehtii osallistua. Hupailun kommentit ovat avoinna niin kauan kuin viimeistelytyö on kesken.

Sanoja: 14745/92911

Viimeistely edistyy pikkuhiljaa. Pitkän tauon jälkeen omaan tekstiin kiinnittää taas eri tavalla huomiota. Sitä uskaltaa napsia pois joitakin kohtia, joista ei olisi aikaisemmin halunnut päästää irti. Toisaalta on ilo huomata, että jotkut kappaleet eivät tarvitse mitään muutoksia. Välillä saa ihmetellä, onko itse kirjoittanut tämän kaiken.

Viimeksi julistamaani hupailuun on tähän mennessä saapunut neljä vastausta. Tässä niiden perusteella valitut paljastukset:

Yritin peittää pelkoni, vaikka mielessäni kilkatti pajavasara ja helisivät terävät veitset.

Kipu ja kylmyys sekoittuivat salamannopeasti raivoisaksi horkaksi, ja ymmärsin nähneeni liiankin miellyttävää unta, sillä harmaa metsä tuijotti minua uhkaavana, vaikka sade olikin jo lakannut.

Olin vieläkin omien tuntemattomien muistojeni vanki.

Näin Rontti-kissan pudottavan karahkan portaillemme ja noukin oksan hajamielisesti eteisen sateenvarjotelineeseen.