Eräs romaani syntyy

Tiedän. Yrität keskustella. Kenties kerrot jotakin tärkeää? Nyökkään. Vastaan yleensä myöntävästi. Oikeasti en kuuntele. Olen muualla. Minä olen ja minä en ole. Olen paikalla, en läsnä. Olen niitä ihmisiä, jotka eivät muista, mitä heille on sanottu. Niitä ärsyttäviä.

Tämän blogin tarkoitus on yrittää kurkistaa mieleen, joka kirjoittaa, näkee kuvia ja vaeltaa täysin muissa maailmoissa aina kun mahdollista. Haahuilen. Ja kun viimein saan idean, joka vie mennessään, se saattaa vaeltelevan mielen kovin kiihdyksiin. Ei ole enää mitään muuta kuin toinen maailma ja sen tapahtumat. Jotenkin pitäisi kai selviytyä todellisuudestakin? Ehkä.

Idea muuttuu sanoiksi, joista muodostuu esikoisromaani hyvin nopeasti. Kirja, joka kirjoittaa itse itsensä ja herättää paljon ajatuksia niin työn aikana kuin sen jälkeenkin. Yritän nyt jäsennellä niitä täällä ja poiketa mahdollisimman paljon sivupoluille.