Kadoksissa

Vierailevana kirjoittajana Kynäilijän puoliso

Hän kirjoittaa. Kadoksissa, upoksissa käsikirjoituksessaan. Tästä projektista olen kuullut kuitenkin jo enemmän kuin edellisestä kesken kirjoitusprosessin. Olen saanut kuulla jotain miljööstä, jotain ajankohdasta, jotain henkilöhahmoista ja jotain siitä, mitä kaikkea hän lueskelee ja tutkii käsikirjoitustaan varten. Olen kuullut myös luonnehdinnan pseudohistoriallinen postapokalyptinen vedenpaisumuskertomus – kunnianhimoista? Jonkinasteista hulluutta varmasti ainakin, sitä en epäile.

Sain muutama viikko sitten lukea pari ensimmäistä sivua, ja vaikka teksti oli keskeneräistä, oli tunnelma kohdallaan. Tunnelmoija, sellainen hän on. Sittemmin koko ensimmäinen puoliksi kirjoitettu versio sai kokea muodonmuutoksen, kun jokin käänne ei sopinutkaan kuvaan ja johti kirjoittajan umpikujaan. Alusta piti aloittaa, kuulemma, ja muokata koko teksti siihen pisteeseen, että pystyi jatkamaan sujuvasti eteenpäin.

Tämä teksti vaatii enemmän prosessointia ennen syntymistään kuin esikoinen. Mukavampi toki minulle, olla kirjoittajan kanssa jonkinlaisessa vuorovaikutuksessa alusta pitäen. Hänestä en tiedä – saattaa haikailla esikoisen perään myös prosessin suhteen. Äkkinäinen, suoraviivainen, ei missään nimessä helppo mutta kuitenkin yksinkertainen. Sitä tämä toinen ei ole.